torstai 31. joulukuuta 2009

Jouluorkideat

Mulla on kaksi sellaista orkideaa, jotka kukkivat aina joulun aikoihin, eivätkä koskaan muulloin. Kutsun niitä jouluorkideoikseni. Tänä vuonna molemmat olivat vähän myöhässä ja avasivat vain muutaman kukan ihan aatoksi, mutta pääsemme nauttimaan niistä paremmin nyt uutenavuotena ja tammikuussa.

Toinen jouluorkideani on Ludisia. Alla kuva avautuvista nupuista.



Ludisia on sellainen kasvi, että sen kohdalla muistetaan kaikissa opaskirjoissa aina sanoa, että sen kukat ovat ihan ankeat ja että sitä kasvatetaan vain lehtien takia. Ja no, on totta, että sen yksittäinen kukka on tosi pieni, mutta minusta kukinto on silti hauskan näköinen, koska kukkia tulee aina monta samaan terttuun. Lisäksi ne luovat hauskan kontrastin lehtien kanssa, koska lehdet ovat voimakkaan punaiset ja kukat taas valkoiset ja hennot. Ja on ludisioissa muitakin hyviä puolia.

Tämä tietty ludisia on ollut mulla jo monta vuotta ja vaikuttaa tosi sitkeältä sissiltä. Joskus ihan alkuaikoina mä ylikastelin sitä epähuomiossa niin, että sen varsi mätäni poikki. Hikeennyin siitä mokastani itselleni niin, että kiukuissani tökkäsin katkenneen varren vain takaisin multaan ja jätin siihen. Ja sepä kasvattikin itselleen uudet juuret siihen katkenneeseen varteen ja uuden varren vanhoihin juuriin! Lopputuloksena mulla oli sitten kaksi kasvia samassa ruukussa. :)


Toinen jouluorkideani on nimeämätön hybridi, todennäköisesti jokin oncidium- tai odontoglossum-risteymä. Se on minusta aivan erityisen ihana kasvi, koska se tuoksuu oikein voimakkaasti, sellaiselta hunajaisen makealta ja hiukan mausteiselta. Mulle tulee siitä aina mieleen hyasintti, vaikka eivät ne kyllä aivan samalta tuoksu. Ehkä tämän mielleyhtymän tuo vain tuoksun voimakkuus ja joulun läheisyys? Alla kuva.



Huvittavaa on, että olen joskus ostanut tämän kasvin Viikin Prisman avajaisista ilman kovinkaan suurta uskoa siihen, että se jaksaisi elää. Mun kävi sitä vähän sääliksi, koska siinä oli niin vaatimattoman näköiset, valko-ruskeat kukat, eikä kukaan muu ollut huolinut sitä sieltä kaikkien värikkäiden ja isokukkaisten orkideoiden joukosta. Eikä se siellä marketissa edes tuoksunut. Mutta kun toin sen kotiin ja hoivailin sitä, se avasi loputkin nuppunsa ja alkoi yhtäkkiä tuoksua valtavasti. Ja nyt se vaan porskuttaa edelleen ja on mun jouluorkideana. :)

torstai 10. joulukuuta 2009

Phalaenopsisten kaamosmasennus

Kaikki minulla olevat phalit ovat nyt innostuneet tekemään kukkavarsia. Olen sitä katsellut jo jonkin aikaa, joten hitaimmissakin kukkavarsi on nyt vähintään 15 cm ja pisimmälle ehtineissä on nuput. Vähän ihmetyttää koko homma, sillä kukkimisen aloittaminen oikein joukolla juuri vuoden pimeimpään aikaan ei käy ainakaan minun järkeeni. Eikö kasvien yleensä pitäisi reagoida valon lisääntymiseen? Tässä on varmaankin kyse jonkinlaisesta phalien kaamosmasennuksesta...

No, olen sitten viime viikot viritellyt kukkavaloja joka huoneeseen mahdollisuuksien mukaan, jotta nuput eivät ruskettuisi ja varisisi. Ilman lisävaloja niin nimittäin käy ihan varmasti. Nimim. kok. löyt.!

Liitän oheen kuvan aluillaan olevista kukkavarsista. Ystävät ja tuttavat nimittäin ajoittain kyselevät, mistä tietää, onko phaliin tulossa kukkavarsi vai uusi ilmajuuri. Helpoimmin ne erottaa kasvupaikasta eli siitä, mihin kohtaan lehteä ne tulevat. Tässä kukkavarsi on merkitty punaisella ympyrällä.



Yllä olevassa kuvassa on näkyvissä isoja ilmajuuria ja juuri esille puikahtanut, pikkuruinen kukkavarren alku. Tämä on hyvä esimerkki molemmista: kukkavarret kasvavat esille lehden tyvestä, "lehden suojista", ja ilmajuuret suhteessa hieman ylempää, eli lehden päältä, usein lehden läpi.

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy myös vanhoja kukkavarsia, jotka ovat kuivuneet, muuttuneet kokonaan ruskeiksi ja leikattu poikki. Nyt ne sojottelevat ruskeina tynkinä muistuttamassa vanhoista kukinnoista. Phalien hoitajille annetaan usein ohje, ettei vanhaa kukkavartta pitäisi leikata poikki. Osa ihmisistä ottaa sen sitten kirjaimellisesti, eikä leikkaa niitä ikinä poikki. Mutta kun ne ovat muuttuneet ruskeiksi ja kuiviksi, kuten tässä kuvassa, ne saa ja kannattaa kyllä leikata pois rumentamasta kasvia.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Oranssi cattleya täydessä kukassa

Oranssikukkainen Cattleyani on nyt aivan täydessä kukassa. Kaikki nuput ovat avautuneet ja hento vihertävä sävy kukista kadonnut. Väri on nyt oikein kirkas oranssi ja huulessa pinkki. :)

On piristävää, kun ikkunalaudalla on jotakin näin iloisen kirkasväristä tummien päivien vastapainoksi. Hemmottelen cattleyaa kukkavalolla, kun päivät ovat taas niin pimeitä.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Cattleya kukassa

Edellisessä blogimerkinnässäni (Cattleya nuppujenteossa) mainitsemani Cattleya on nyt kukassa. Seitsemästä nupusta viisi on avautunut ja viimeiset kiinni olevat nuput ovat juuri ratkeamaisillaan. Tänään oli onneksi sen verran hyvä (valoisa) ilma, että sain niistä kohtuullisen kuvan. Heti kun ilma kääntyy oikein pilviseksi ja hämäräksi, kuvista tulee ihan mössöisiä.



Asensin tämän cattleyan yläpuolelle kasvivalon edistämään nuppujen kehittymistä ja avautumista. Kyseessä ei ole mitenkään kovin ihmeellinen viritys, sillä minulla on siinä vain halvahko kasvivaloksi tarkoitettu hehkulamppu. Se on kuitenkin toiminut ihan hyvin, joskin se lämpenee palaessaan niin paljon, että kovin lähelle nuppuja en ole uskaltanut sitä laittaa. Pelkään nimittäin, että se voisi polttaa nuput tai kuivattaa niitä liikaa.



Jos jollain muulla on käytössä samanlainen (tai ihan erilainen) kasvivalolamppu, kuulisin mielelläni kommentteja niistä. Millainen on toiminut hyvin?

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Cattleya nuppujenteossa

Toinen Cattleyoistani tekee juuri nuppuja. Tämä kasvi on minulla olevista se, joka kukkii hyvin luotettavasti joka kevät ja syksy. Toinen kasvini on nirsompi ja kasvattaa kyllä uusia versoja, mutta kukkii yleensä vain keväisin. Minulla on tämän kohta kukkivan kasvin kukinnasta yksi aikaisempi kuva blogissani, ensimmäisen blogimerkintäni kohdalla.

Alla kaksi kuvaa, joissa näkyvät tulossa olevat nuput. Kuvat on otettu viikon välein.



Ekassa kuvassa näkyy, että nuput kasvavat uuden verson kärjessä olevaan suippoon "pussiin", josta ne murtautuvat ulos, kun ovat riittävän isoja. Sen jälkeen pussi alkaa ruskettua ja kuivuu lopulta kokonaan pois. Ekassa kuvassa taaempana näkyy vanha, ruskeaksi muuttunut pussi. Se jää usein törröttämään paikoilleen, kun kukinta on päättynyt ja kukat pudonneet.



Jälkimmäisessä kuvassa näkyy hyvin, kuinka nopeasti pussi alkaa kuivua avauduttuaan. Tässä kuvassa se on jo ihan keltainen, kun ekassa se oli vielä vihreä. Myös nuput ovat huomattavasti suuremmat ja enemmän näkyvissä kuin ekassa kuvassa.

* * *

Liitän alle vielä yhden kuvan, jossa on nirsompi cattleyani. Sekin tekee uusien versojensa päähän samanlaisen pussin kuin yllä, mutta silloin kun se ei aio kukkia, pussin sisälle ei kehity nuppuja. Kun pussi on vielä vihreä, siitä näkyy hieman läpi. Jos versoon alkaa kehittyä nuppuja, ne näkyvät varjoina pussin sisällä jo paljon ennen kuin pussi aukeaa.




Tämän verson päässä kasvavan pussin sisällä ei ole nuppuja, minkä kuvasta saattaa juuri ja juuri huomatakin. Ensi keväänä ehkä saadaan kukkiakin, toivottavasti! :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Ornithorhynchumeiden eka aalto

Ensimmäinen ornithorhynchumini on nyt kukassa (viitaten aiempaan blogimerkintään "Ornithorhynchumit tulevat").

Ensimmäiseksi minulla aloittaa kukinnan kasvi, jossa on pinkit kukat ja keltainen keskusta. Tämä on myös mulla olevista ornithorhychumeista suurin ja sen yhden kukan halkaisija on n. 2 cm.

Alla olevassa kuvassa näkyy hauskasti se, kuinka kukan alahuuli on ollut rullalla nupun sisällä. Äärivasemmalla olevan kukan alahuuli on vielä osittain rullalla, kun taas sen vieressä oikealla oleva kukka on jo avautunut täydellisesti. Näissä näkyy myös se, että kukat vaalenevat nopeasti avauduttuaan.



Muista mun ornithorhynchumeista punainen, jossa on ihan pienet kukat (halkaisija 1 cm), kasvattaa parhaillaan kukkavarsia. Sen sijaan valkoinen, joka on yleensä kukkinut toisena, on jotenkin kärsivän oloinen eikä ole vielä kasvattanut kukkavarsia lainkaan. Voi olla, että se jättää kukinnan tänä vuonna kokonaan väliin. Harmi. :/

tiistai 6. lokakuuta 2009

Oncidium uudelleen, nyt vaaleanpunaisena

En ole ehtinyt kuvata edellisen blogimerkinnän oncidiumia uudelleen ennen kuin vasta nyt. Oheisesta kuvasta näkyy kuitenkin hyvin, että kukkien oranssit sävyt ovat kadonneet ja kukat näyttävät nyt enimmäkseen hempeän vaaleanpunaisilta.

Kuvassa kukkien sepalit tosin saattavat näyttää oranssinsävyisiltä, mutta luonnonvalossa niiden väri on mielestäni lähempänä vaaleanruskeaa.

Tällä hetkellä tämän oncidiumin kukinta on jo lopussaan, mutta kukkien tuoksu on vielä varsin voimakas, mausteinen ja makea. Se voimistuu aina huomattavasti sen jälkeen, kun kukkien väri taittuu oranssista vaaleanpunaiseen.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Oncidium syksyn väreissä

Punasävyinen oncidiumini aloittaa juuri kukintansa. Nyt, kun kukat ovat vasta avautumassa, ne näyttävät aina erikoisen oranssinpunaisilta ja jotenkin syksyisiltä (syksyisin tämä aina kukkiikin, harvemmin keväisin). Kuitenkin tiedän kokemuksesta, että jo viikon päästä kaikki oranssin sävyt ovat kadonneet ja kukka muuttunut hempeän punaiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Sen jälkeen kukat alkavat tuoksua voimakkaammin ja kukinta kestää vielä noin kuukauden. Nyt "oranssissa vaiheessa" kukkien tuoksu on hyvin heikko.

Alla olevissa kuvissa oranssinsävyisiä kukkia ja nuppuja.




Viikon päästä kukinnon iso, punainen huuli on muuttunut vaaleammaksi, suunnilleen vanhan roosan väriseksi ja sepalit ja petalit taas hempeän vaaleanpunaisiksi.

torstai 20. elokuuta 2009

Backas!

Vantaan Pakkalassa oleva Backas lopettaa, joten kehotan kaikkia kynnelle kykeneviä hakemaan muuttomyynnistä itselleen kasveja tai muita tarvikkeita. Paikka on auki ilmeisesti enää vain tämän viikon (viikko 34) loppuun, joten nyt ehtii vielä, jos heti menee.

Itse kävin siellä alkuviikosta ja ostin äidilleni vaniljan, joka maksoi hiukan alle viisi euroa, ja lisäksi punaisen burragearan ja dendrobium phalaenopsiksen, jotka maksoivat 5-10 euroa kappale. Taivuin ostamaan itsellenikin yhden pinkin dendrobium phalaenopsiksen, vaikka juuri tämän tietyn lajin edustajat jostakin syystä päätyvät itsetuhoon minun hoidossani. Katsotaan, miten käy tällä kerralla. :J

Alla kuvassa edessä pinkki Dendrobium phalaenopsis. Taustalla näkyy äidilleni menevä punainen Burrageara "Nelly Isler" ja alhaalla vaniljan verson pää.

Ornithorhynchumit tulevat :)

Ornithorhynchuminini ovat alkaneet kasvattaa kukkavarsia. Ne ovat olleet minulla jo pitkään ja olen huomannut, että niiden rytmi on lähes aina sama: ensimmäiseksi kukintansa aloittaa hieman suurikokoisempi kasvi, jossa on vaaleanpunaiset kukat ja keltainen keskusta, sen jälkeen valkoinen yksilö ja viimeiseksi tai osittain päällekkäin valkoisen kanssa aivan minikokoinen kasvi, jossa on tummanpunaiset, pikkuruiset kukat.

Vaaleanpunainen ornithorhynchum tekeekin parhaillaan kukkavarsia kovaa vauhtia. Muissa niitä ei vielä ole näkyvissä. Laskin, että kukkavarsia on nyt näkyvissä kuusi kappaletta. Koska kaikki ovat tällä kertaa eri puolella kasvustoa, näystä tulee varmaankin aika makea, sitten kun kukat ovat puhjenneet. Aiemmin kukkavarret (ja siis uudet versot) ovat kasaantuneet vain tietylle puolelle kasvustoa.

Alla kuva uudesta kukkavarresta.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Hullu kasvi

Kesän alkupuolella orkideoiden parissa tulee joskus sellainen vaihe, jossa kasvit eivät tunnu tekevän mitään. Sitä ennen osa on aloittanut kukinnan tai ainakin kasvattanut valon lisääntyessä uusia versoja, jotka venyvät suorastaan silmissä, mutta sen jälkeen tulee hetkeksi aivan hiljaista. Ja sitten, aivan yhtäkkiä alkaa taas tapahtua. Ne kasvit, jotka kukkivat alkusyksystä, alkavat kasvattaa kukkavarsia ja ne, jotka ovat jo kukkineet, toipuvat vähitellen kukinnan vaatimasta rasituksesta ja alkavat taas kasvattaa uusia lehtiä ja ilmajuuria.

Tähän saakka meillä on ollut hiljainen kesä, mutta vähitellen orkideat ovat taas alkaneet elää. Tällä kertaa suurimman yllätyksen tuotti Vanda.

Sininen Vandani kukki alkukeväästä ensimmäistä kertaa (ks. blogimerkintä kohdasta No nysse!). Olin tosi iloinen tästä, mutta kukinnan loppupuolella aloin hieman huolestua, sillä lehdet alkoivat rypistyä kuivuuttaan eikä juuristo näyttänyt erityisen elinvoimaiselta. Oletin, että en ollut kastellut tarpeeksi kuumien päivien alettua ja että kukkiminen oli verottanut kasvin voimia enemmän kuin olin odottanut. Nyt lehdistö on jo toipunut lähes ennalleen, mutta tänään kastellessani kasvia huomasin, että se pukkaa jo uutta kukkavartta.

Maljani tämän kasvin suhteen oli ylitsevuotavainen jo ennen tätä. Ihan kiva, tykkään kyllä, mutta toivottavasti kasvi ei nyt kuki itseään kuoliaaksi. En nimittäin raaskisi leikata tulevaa kukkavartta poikkikaan. Joskus, kun jokin sellainen kasvi, joka on ollut tosi huonossa kunnossa, on yrittänyt kukkia, olen sen leikannut ennen kuin nuput ovat puhjenneet, jotta kukkiminen ei tapa kasvia. Hirveä säälihän se on, mutta ihan aina kasvia ei kannata kukittaa, jos siitä ei tahdo eroon.

Nyt siis vain peukut pystyyn, jotta kasvi ei nuupahda kukittuaan! :)
Alla olevassa kuvassa näkyy tuleva kukkavarsi. Se on niin alussa, että sivulta päin sitä ei vielä näe.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Colmanara täydessä kukassa

Aiemmin mainitsemani Colmanara (ks. aiempi blogimerkintä kohdasta Odontoglossum yllätti) on nyt täydessä kukassa. Alla kuva kukista. Kukkia on tällä hetkellä 63 ja kolme ensimmäistä kukkaa ehtivät jo lakastua ja pudota. Muutama on vielä avautumatta.

Erityisen hauskaa tässä kasvissa on se, että se tuoksuu aivan ihanasti aamuisin. Iltapäivällä ja illalla tuoksua ei juurikaan tunnu, mutta kun aamu valkenee, koko huone tuoksuu valtavasti.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Ensimmäisen orkideani selviämistarina

Aivan ensimmäinen orkidea, jonka olen saanut, tuli lahjaksi tädiltäni. Olen onneksi pystynyt pitämään sen elossa, vaikka siihen välillä tulikin niin paha ötökkähyökkäys, että se lähes kuoli. Aluksi en tiennyt, mistä oli oikein kyse, sillä kasveissani ei tätä ennen ollut juuri ötököitä ollut, eivätkä nämä kyseiset ötökät olleet niitä tavallisimpia. En edelleenkään tiedä, mistä ne alun perin tulivat, mutta luultavasti jonkin toisen ostamani kasvin mukana. Sama ötökkä iski tietysti kaikkiin kasveihini, mutta pahimmin juuri tähän orkideaan.

Kyseessä oli ilmeisesti punapunkki. Ja jos joku nyt tietää, mitä ne ovat, voi vapaasti alkaa huutaa epäjumalannimiä... Itse olen tehnyt niin useaan otteeseen.

Oireet ovat seuraavat: Kasvin lehtiin, jotka normaalisti ovat sileät ja heleänvihreät, alkaa tulla pienenpientä röpöä tai rosoisuutta, ja vähitellen ne alkavat muuttua väriltään harmahtaviksi. Kun ongelma pahenee, saastuneet kohdat muuttuvat harmaista ruskeiksi, sitten mustiksi ja alkavat lopulta pudota pois. Minulla tämä ilmiö eteni nimenomaan niin, että kunkin lehden tyvi kuoli ensin ja taittui poikki, vaikka lehden pää oli vielä suureksi osaksi vihreä. Lisäksi näitä oireita esiintyi eri kasveissa joko lehden ylä- tai alapinnalla, mutta harvemmin molemmilla, ainakaan ennen kuin kasvi oli jo todella sairas.

Jos punapunkin syömiä lehtiä oikein tarkasti tihrustaa (tai katsoo suurennuslasilla), saattaa nähdä pikkuruisia punaisia pilkkuja, jotka joskus näyttävät jopa liikkuvan oikein hitaasti. Niitä on aika vaikea nähdä ja huononäköisen yleensä lähes mahdotonta ilman apuvälineitä. Jos ongelma on erittäin paha, voi kokeilla hieraista lehteä sormella. Jos sormeen jää hieman punaista väriä, voi hyvinkin olla kyse juuri tästä.

Koska en aikanaan tiennyt, mistä tässä oli kyse, en saanut ötökkää häädettyä. Kokeilin kaikenlaisia tuholaismyrkkyjä: provado-puikkoja ja -suihketta, värikkään joukon kaikenlaisia muita myrkkysuihkeita ja -ruiskeita ja epätoivoisina keinoina jopa kasvin lehdille siveltyä kossua sekä kanelia. Mikään ei auttanut. Lopulta luovutin ja iskin kasvin parvekkeelleni tartuttamasta muita kasvejani (mikä tietysti oli myöhäistä siinä vaiheessa). Kun lopulta kaivoin sen uudelleen esiin, se oli aivan syöty ja oikein kuhisi vielä lehtikirvojakin.

Tässä vaiheessa tästä ensimmäisestä orkideastani oli jäljellä vain yksi ainoa vihreä lehti, joka sekin oli jo varsin kaluttu. Ennen punapunkkia se oli ehtinyt kasvattaa kauniin ja pitkän lehdistön, jossa oli yli 10 suurta lehteä.

Loppuun kaluttua kasvia katsellessani päätin, että todennäköisesti kasvi kuolee kuitenkin, joten on ihan sama, mitä sille teen ja ryhdyin oikein perusteellisiin ötökänmurhaamistoimenpiteisiin. Tavoite oli, että vaikka kasvi kuolee, niin samalla kyllä kuolevat myös ne ötökät, vaikka pitäisi nuijia jokainen niistä hengiltä erikseen.

Pesin orkideastani mahdollisimman huolellisesti kaikki mullat pois ja heitin ne menemään. Myrkytin jäljellä olevat mullat ja kasvin juuret provado-aerosolilla sekä hyvin kevyesti myös substral-spraylla. Saman operaation tein myös kasvin lehdille. Ruukun pesin fairylla ja myrkytin senkin sisäpuolelta. Vaihdoin kasville kokonaan uudet mullat ja kastelin sen vasta, kun myrkyt olivat muhineet pari tuntia. Yllättäen kasvi ei kuollut tähän toimenpiteeseen. Myrkytin sen uudelleen sekä provadolla että substral-spraylla vielä kaksi tai kolme kertaa parin-kolmen viikon välein.

Jouduin tekemään saman operaation kaikille kasveilleni, mikä oli ihan hirveä homma, vaikka kasveja oli selvästi vähemmän kuin nykyään. Kaikkia en kuitenkaan kaivanut ylös ruukusta, vaan ainoastaan kaikkein sairaimmat yksilöt. Suurin osa selvisi, mutta kaikki eivät. Kokemuksesta viisastuneena reagoinkin nykyisin aika nopeasti kaikenlaisiin ötökkäuhkiin ja usein jopa myrkytän kaikki kasvit, jotka ovat olleet samassa huoneessa tautisen yksilön kanssa. Toistaiseksi se on toiminut. Jos kasvi on erityisen herkkä, se kannattaa nostaa aluksi jonnekin eristyksiin ja tarkkailla, alkaako siinä näkyä oireita tartunnasta.

Tämä pahiten sairaana ollut ensimmäinen phalini pysyi järsityn näköisenä vielä muutaman kuukauden myrkytysoperaationi jälkeen ja alkoi sen jälkeen oikein hitaasti tehdä uutta lehteä, joka osoittautui terveeksi. Sen jälkeen se on vähitellen lähtenyt toipumaan ja on jatkanut toipumistaan pari vuotta hiljaiselossa. Nyt se kukkii ensimmäistä kertaa tämän near-death-kokemuksensa jälkeen ja on tehnyt valtavan suuret kukat. Lehdistökin on jo oikein hyvässä kunnossa, vaikka sillä on vielä pitkä matka siihen, mitä se oli ennen punkkihyökkäystä.

Yksi hassu juttu tähän kukintaan kuitenkin liittyy: Kukkien kuviointi oli ennen hieman erilainen kuin nyt. Aiemmin kukissa oli pieniä, hempeän vaaleanpunaisia pilkkuja. Nyt värit ovat muuten samat, mutta kukissa onkin punertavia suonia eikä enää juuri lainkaan pilkkuja.

Aika jännä juttu, tai Routalempeä mukaillen suorastaan Erikois-jännä! :)

Alla yksi kuva uusista kukista. Taustalla on käteni mittakaavaa antamassa:

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Etana, sut liiskaan...

Taas on yhdessä kasvissa etanoita. Ne ovat aivan minimaalisen pieniä, kotiloselkäisiä olioita, eli aivan kuin tavallisten etanoiden miniatyyriversioita.

Ne ovat siinä mielessä kiusallisia, että niistä on todella vaikea päästä lopullisesti eroon. Ne nimittäin lymyilevät ja lisääntyvät mullan seassa, jossa ne saattavat jäädä huomaamatta, ellei kasvejaan pidä tiukasti silmällä. Myrkyttämällä kasvin saa kyllä tapettua kaikki aikuiset etanat, mutta valitettavasti niiden poikaset ilmestyvät esiin usein jo muutamaa viikkoa myöhemmin. Perusteellinen mullanvaihto saattaa myös auttaa. Lisäksi etanoiden kuori ei ole kova, joten ne on helppo yksinkertaisesti liiskata, jos niitä näkyy. Murha!! :o)

Onneksi etanat ovat (ainakin minulla) saaneet varsin vähäisiä tuhoja aikaan. Tarkkanäköisen on myös melko helppo bongata ne mullan seasta, minkä lisäksi etanat kuolevat melkein mihin tahansa kasvimyrkkyyn, myös hellävaraisempiin, enkä ole huomannut niiden siirtyvän ruukusta toiseen — ainakaan jos kasvit eivät ole ihan kiinni toisissaan.

Oheisesta kuvasta näette, kuinka pieniä ne ovat. Sormi tosin on tässä kuvassa miehen, joten se ehkä vielä korostaa niiden pienuutta. Tiedoksi muuten, että nämä etanat liikkuvat varsin liukkaasti, sillä tämäkin ehti jo melkein ryömiä sormen alapuolelle muutaman sekunnin aikana. Eivät siis ole hitaita nämä etanat!

torstai 7. toukokuuta 2009

Lisäys edelliseen

Lisäyksenä edelliseen artikkeliini osoite sivulle, jolla käsitellään juuri näitä colmanara-hybridejä. Ei ilmeisesti ihme, että ne menestyvät hyvin Suomen olosuhteissa, sillä mm. niiden valon tarve on aika vaatimaton.

http://www.suite101.com/article.cfm/orchid_gardening/46117
Artikkelin otsikko on Colmanara wildcat ja sen on kirjoittanut Linda Fortner.

Huomaa, että sivun alalaidassa on linkki artikkelin kakkossivulle: "Go To Page: 1 2." Merkintä on niin pieni, että se on helppo missata. Kakkossivulla on lisätietoa lannoituksesta ja uudelleenistuttamisesta. Kakkossivulla on myös kuvalinkkejä, joiden perusteella näyttäisi siltä, että minulla oleva kasvi on Colmanara Wildcat "Ocelot".

Vaan kukapa näistä täysin varmaksi tietää... :)

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Odontoglossum yllätti

Minulla on yksi aika suurikokoinen odontoglossum-hybridi, jonka tarkkaa nimeä en tiedä. Se on kuitenkin ollut aivan ihana kasvi, sillä se on säännöllinen kukkija ja tosi kiitollinen kasvatettava. Nettigooglailun jälkeen arvelen, että kyseessä saattaisi olla Odontoglossum Colmanara "Wild Cat". Varmuutta minulla ei tästä ole, mutta kasvusto ja kukat ovat kyllä erehdyttävästi saman näköiset.

Tämä odontoglossum on joka tapauksessa tehnyt joka kevät maalis-huhtikuussa uuden, yleensä varsin korkean kukkavarren, johon on tullut parisenkymmentä suurehkoa kukkaa. Joskus se on kukkinut uudelleen vielä syksyllä. Tänä vuonna se kuitenkin yllätti: ensimmäinen kukkavana ilmestyi jo tammikuussa, tuli täyteen nuppuja ja (kukkalampun myötävaikutuksella) kaikki jopa jaksoivat avautua. Parin kuukauden kukinnan jälkeen kukat sitten normaaliin tahtiin lakastuivat ja putosivat, mutta kukkavarsi jäi vihreäksi. Tämähän on vielä aika tavallista. Huhtikuun puolessa välissä kuitenkin havaitsin, että kasvi työntää toista kukkavartta. Lisäksi vanhan kukkavarren niveliin oli ilmestynyt kohoumia, jotka pari viikkoa myöhemmin paljastuivat uusiksi haaroiksi. Yhteensä vanhaan kukkavarteen kasvoi kolme haaraa, joissa on kaikissa nuput. Pituudeltaan jokainen haara on nyt noin 10-15 cm ja niissä näkyy yhteensä n. 16 nuppua. Uusi kukkavarsi taas on tällä hetkellä kolmisenkymmentä senttiä pitkä ja jatkaa vielä kasvuaan normaaliin tapaan (todennäköisesti ainakin kuukauden päivät).

Olen tosi innoissani tästä. Olen kyllä joskus kuullut mainittavan, että jotkut muutkin orkidealajikkeet kuin phalaenopsikset saattavat kasvattaa uusia haaroja vanhoihin kukkavarsiin ja kukkia niistä, mutta en ole ikinä nähnyt sitä itse. Paitsi siis phaleissa ja niissähän se on ihan tavallista.

Alla kuvia ensimmäisistä havainnoista (huhtikuun puolivälistä):



Alla olevassa kuvassa näkyy, että vanha kukkavarsi kuihtui kärjestä siihen kohtaan saakka, mihin ylin uusi haara tuli. Tässä kuvassa näkyy vanhan kukkavarren keltainen, kuihtunut yläosa ja ylin uusi haara.



Ja seuraavana kuvia samasta kasvista tältä päivältä. Ensimmäiset nuput ovat jo niin suuria, että ne avautuvat pian. Vasemmalla on uusi kukkavarsi, joka on vielä nuputon.



Alimmassa kuvassa on vanhan kukkavarren ylin haara. Jos vertaat tätä toiseksi ylimpään kuvaan, niin aika paljon pituutta tämä on jo kasvanut.

torstai 30. huhtikuuta 2009

No nysse!

No nyt Vanda kukkii! Aika nopeasti nuput kehittyivät ja avautuivat, yhteensä alle kuukauden ajan.

Alla kuvia.





sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Vandan aikeet

Yksi erikoisimmista orkideoistani on sininen vanda. Ostin sen Kodin ykkösen alennusmyynnistä alkuvuodesta 2008. Se maksoi muistaakseni 30 euroa. Alessa oli tuolloin parikin Vandaa, joista tämä oli viimeinen sininen. Olisin ihan mielelläni ottanut myös punaisen, mutta tämä oli mielestäni ehjimmän näköinen tarjolla olleista kasveista. Ostaessani sitä kukkavarsi oli vielä vihreä, mutta kaikki kukat olivat jo pudonneet. Nyt vanda aikoo kuitenkin kukkia, ensimmäistä kertaa minulla. Olin vähän yllättynyt, sillä kidutin sitä talven aikana, eli unohdin kastella sitä säännöllisesti. Se ei myöskään hirveästi tykännyt patterista nousevasta lämpimästä ilmavirrasta, joka ilmeisesti kuivatti sen juuria vähän liikaa. Nyt olikin pakko ikuistaa sen nuput, sillä niissä on takana erikoinen kannus. Muiden minulla olevien kasvien nupuissa ei ole ollut vastaavaa, vaikka esim. phalaenopsisten nuput ovatkin aika saman näköisiä kuin nämä.

Blogi alkaa!

Olen helsinkiläinen orkidea-harrastaja ja minulla on ollut kasveja vuodesta 2004 saakka. Olen siis aika tuore tapaus. Olen mielestäni hurahtanut aika maltillisesti, sillä minulla ei ole lasikkoa enkä harrasta mitenkään kovin harvinaisia lajeja tms. Kasveja on kylläkin paljon... Mies alkoi vitsailla jo 2005, että mitäs tehdään sitten kun hän ei enää mahdu kämppään kaikkien kasvien sekaan. :J

Nykyisin (siis 26.4.2009) kasveja on 28 kpl ja niistä useampia kappaleita on phalaenopsiksia, paphiopedilumeja, cattleyoja ja ornithorhynchumeita. (Viimeksi mainitut tosin luetaan oncidiumeihin.) Lisäksi minulla on useampia cambriaksi nimitettyjä oncidium- tai odontoglossum-risteymiä ja yksi vanda, miltonia, vanilla planifolia, oranssi epidendrum ballerina sekä ludisia. Kaikki asuntomme ikkunat ovat täynnä. :)



Useimmat minulla olevat kasvit olen saanut menestymään, mutta olen kyllä myös onnistunut kylmäämään niin monta kasvia, että kenenkään ei tarvitse pahoittaa asiasta mieltään. Muutaman kasvin kohdalla on ottanut päähän aika paljon, mutta koetan ajatella, että oppirahoja ovat nekin kasvit.

Ja lopuksi, jos lukijaa kiinnostaa, miksi blogilla on niin hassu nimi (tuo Lumen alla), niin voin kyllä valottaa asiaa: tämä blogi käsitteli alun perin jotakin aivan muuta. Perustin sen jo alkuvuodesta 2008 "kirjatakseni siihen ajatuksiani" nimimerkillä. Kaikki kirjoittamani oli kuitenkin niin hirveää tekotaiteellista p*aa, että päähäni sattuu vieläkin, kun ajattelen asiaa. En myöskään kehdannut antaa blogin osoitetta kenellekään, vaikka olin tehnyt siihen jo useita entryjä. Yhteensä blogiani oli lukenut ehkä viisi ihmistä, joita onneksi en tunne. Että näin.