Toinen jouluorkideani on Ludisia. Alla kuva avautuvista nupuista.
Ludisia on sellainen kasvi, että sen kohdalla muistetaan kaikissa opaskirjoissa aina sanoa, että sen kukat ovat ihan ankeat ja että sitä kasvatetaan vain lehtien takia. Ja no, on totta, että sen yksittäinen kukka on tosi pieni, mutta minusta kukinto on silti hauskan näköinen, koska kukkia tulee aina monta samaan terttuun. Lisäksi ne luovat hauskan kontrastin lehtien kanssa, koska lehdet ovat voimakkaan punaiset ja kukat taas valkoiset ja hennot. Ja on ludisioissa muitakin hyviä puolia.
Tämä tietty ludisia on ollut mulla jo monta vuotta ja vaikuttaa tosi sitkeältä sissiltä. Joskus ihan alkuaikoina mä ylikastelin sitä epähuomiossa niin, että sen varsi mätäni poikki. Hikeennyin siitä mokastani itselleni niin, että kiukuissani tökkäsin katkenneen varren vain takaisin multaan ja jätin siihen. Ja sepä kasvattikin itselleen uudet juuret siihen katkenneeseen varteen ja uuden varren vanhoihin juuriin! Lopputuloksena mulla oli sitten kaksi kasvia samassa ruukussa. :)
Toinen jouluorkideani on nimeämätön hybridi, todennäköisesti jokin oncidium- tai odontoglossum-risteymä. Se on minusta aivan erityisen ihana kasvi, koska se tuoksuu oikein voimakkaasti, sellaiselta hunajaisen makealta ja hiukan mausteiselta. Mulle tulee siitä aina mieleen hyasintti, vaikka eivät ne kyllä aivan samalta tuoksu. Ehkä tämän mielleyhtymän tuo vain tuoksun voimakkuus ja joulun läheisyys? Alla kuva.
Huvittavaa on, että olen joskus ostanut tämän kasvin Viikin Prisman avajaisista ilman kovinkaan suurta uskoa siihen, että se jaksaisi elää. Mun kävi sitä vähän sääliksi, koska siinä oli niin vaatimattoman näköiset, valko-ruskeat kukat, eikä kukaan muu ollut huolinut sitä sieltä kaikkien värikkäiden ja isokukkaisten orkideoiden joukosta. Eikä se siellä marketissa edes tuoksunut. Mutta kun toin sen kotiin ja hoivailin sitä, se avasi loputkin nuppunsa ja alkoi yhtäkkiä tuoksua valtavasti. Ja nyt se vaan porskuttaa edelleen ja on mun jouluorkideana. :)
