Puna(pe***)punkkeja!!!

P-R-K-L! Taas ovat punapunkit iskeneet mun kasveihin! Grrr, sodanjulistus!
Alla olevasta kuvasta näkyy, miltä punapunkkien tekemä tuho näyttää phalissa.




Punkkien olemassaolon voi huomata siitä, että lehtiin tulee röpölöistä kuviota niihin kohtiin, joista punkit ovat kasvia syöneet. Röpölöinen kuvio vajoaa hieman alemmaksi kuin terve lehden pinta. Lisäksi erityisesti phaleissa lehtien reunat kärsivät ja muuttuvat kellertäviksi ja läpikuultaviksi. Kun punkit etenevät kasvissa, niiden tekemä röpölöinen kuvio muuttuu ensin kiiltävän harmaaksi ja lopulta mustaksi. Tavallisesti punkit syövät phaleista ensin lehtien tyvet ihan kokonaan, niin että lehdet taittuvat lopulta poikki.

Kun punkkien syömiä lehtiä tihrustaa oikein tarkasti, voi nähdä, että lehdissä on pienenpieniä punaisia pisteitä. Niitä näkyy tässä kuvassakin, kun tarkasti katsoo (klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi). Ne juuri ovat punapunkkeja.

Punkkien aikaansaama tuho on hieman erilaisia riippuen siitä, mihin lajikkeeseen punkki iskee, mutta ainakin nuo pienenpienet punaiset pisteet ovat havaittavissa aina, vaikkakin niiden näkeminen vaatii aika hyvän näön. Suurennuslasista ja hyvästä kohdevalaisimesta voi olla apua. Oman kokemukseni mukaan lehtien kellastuminen on usein merkki juuri näistä punkeista, vaikka tietenkin kasvitaudit tai lehtien vanheneminenkin voivat kellastumista aiheuttaa.

Ja sitten tärkeimpään: Tätä tiettyä punkkia ei tapa mikään muu myrkky kuin pyretriini.

Kokeiltu on, ihan kaikkea mahdollista orkideamyrkyistä kaneliin ja alkoholilla sivelemiseen. Myrkyistä olen kokeillyt mm. Provadoa (kapseleina ja suihkeena), Nekoa ja paria muutakin ainetta, joiden nimiä en enää muista. Vain pyretriini auttoi. Valitettavasti sitä sisältävät myrkyt ovat niin vahvoja aineita, että koko kasvi voi kuolla. Toisaalta, jos myrkky ei auta, kasvi kuolee kuitenkin ja tartuttaa mennessään ihan kaikki huushollin muutkin kasvit.

Hyvänä uutisena voin kertoa, että mulla on yksi orkidea, phalaenopsis, joka on selvinnyt tän ötökän hyökkäyksestä. Sekin melkein ehti kuolla, koska a) mä en pitkään aikaan tiennyt, mistä ötökästä tässä oli kyse ja b) mun kesti tosi kauan löytää sellainen myrkky, joka siihen tepsi. Tästä selviytyjäorkideastani oon blogannut aikaisemminkin ja tarina löytyy merkinnästä Ensimmäisen orkideani selviytymistarina.

Syysorkideat

Orkideat kukoistavat, vaikka ulkona on valoisaa koko ajan vähemmän. Kasvilamppuja en ole vielä(kään) asentanut, mutta kohta täytyy, sillä moni orkidea tekee taas kukkavartta. Erityisesti phalit ovat aloittaneet ja kiireisimmissä on nuppujakin.

Täydessä kukassa on myös oranssi cattleyani, joka innostui tällä kertaa kukkimaan kahdesta kukkavarresta. Alla kuva.



Lisäksi nuppuja ja kukkavarsia tekee ihana venuksenkenkäni, josta olen blogannut aikaisemminkin: Vaiheita paphiopedilumin kukinnassa.

Alla kuva tulossa olevista kukkavarsista (etualalla suurempi ja oikeassa yläkulmassa toinen):



Ovatpas muuten aika pölyssä tuon paphin lehdet! Täytyy pyyhkiä ne seuraavan kastelun yhteydessä. Syksy on ollut niin kiireinen, että olen laiminlyönyt tätä orkideanhoitoa aika lailla. Nyt hävettää... :o

Parhaillaan kukkii punainen odontoglossuminikin, mutta se diivaili ja päätti kieltäytyä kuvaamisesta. En toisin sanoen saanut siitä millään hyvää kuvaa tänään, mikään ei kerta kaikkiaan vain onnistunut. :J Onneksi siitä on vanhoja kuvia, alkuvuoden blogimerkinnöissäni, joten sieltä voi kurkata: Punainen odontoglossum kukassa.

Onneksi on orkideat!

Syksy on jo pimenemässä, mutta onneksi orkideat kukkivat! Vaaleanpunainen ornithorhynchum on edelleen kukassa (ks. aiempi merkintä aiheesta: Syksy).
Se tekee tänä vuonna jostakin syystä niin, että jokainen kukkavarsi kukkii vuorotellen ja seuraava aloittaa vasta kun edellinen on kokonaan lopettanut. Ihan hauska juttu, koska kukinta kestää näin pidempään. Aiempina vuosina se ei kuitenkaan ole näin tehnyt.

Vaaleanpunaisen ornithorhynchumin lisäksi ikkunoita somistuttavat yksi valkoinen phali, joka kukkii ekaa kertaa mulla, sekä hassu jouluorkideani. Alla kuvia.



Tämä valkoinen phali yritti kukkia jo keväällä. Sillä on edelleen vihreänä vanha kukkavarsi, johon se oli tekemässä uutta, kun onnistuin kastellessani vahingossa katkaisemaan uuden alun. Vähänkö ärsytti, kun huomasin... Tätä kukintaa varten se sitten kasvatti kokonaan uuden kukkavarren - ikään kuin ilmoittaakseen mulle, että no hyvä on, EN SITTEN kuki siitä vanhasta varresta.




Tavallisesti joulun aikoihin kukkiva cambriani - joka tänä vuonna on näköjään päättänyt kukkia oikein hyvissä ajoin ennen joulua - on juuri avaamassa nuppujaan. Suurin osa niistä on vielä kiinni, mutta muutamista avautuneista kukista on jo alkanut levitä hyvää tuoksua asuntoon.

Auringonpolttamat orkideoissa

Tässä esimerkki auringonpolttamasta orkideassa. Tämä on vanha jälki, peruja edellisen asuntomme ikkunoilta, jotka olivat tosi paahteisia. Olin eräänä kesäpäivänä unohtanut laittaa verhoja kasvien suojaksi ja ikkunalla olleen oncidiumin lehti paloi auringossa.




Kasvi ei polttamasta sen pahemmin kärsinyt, koska vain yksi lehti hiukan paloi, mutta eihän tällainen jälki mitenkään nätti ole. Ja palojälkeä saakin sitten katsella aikas pitkään, kun kasvien lehtiä ei oikein viitsisi leikata irti ennen kuin ne alkavat itsestään pudota... Tämä polttama tuli neljä vuotta sitten.

Jos kasvi kuitenkin palaa oikein pahasti, niin se ei välttämättä enää toivu. Lisäksi kuivana pidettyihin ja paahtuneisiin kasveihin iskevät mun kokemukseni mukaan helposti myös kaikenlaiset ötökät.

Kannattaa siis laittaa paahteisella ikkunalla olevien kasvien eteen esim. sifonkiverhoa tms., kääntää kaihdinta kiinni, jos sellaiset on, tai siirtää kasvi paahteisimmaksi ajaksi toiselle ikkunalle. Pelkkä kastelu ei riitä.

Terv. nimim. Kok. löyt.

Syksy

Ilmat ovat viilenemässä, joten ehkä bloginpitäjäkin tästä taas aktivoituu... Heinäkuussa oli liian kuuma tehdä mitään. Voi olla, että kasvit pitivät kosteasta ilmasta, mutta minä en erityisemmin.

Nyt osa orkideoista on taas aloittelemassa kukintaa. Alla pari kuvaa ja linkkejä.

Oranssikukkainen oncidium avaa nuppujaan. Sama kasvi on mainittu aiemminkin, koska se vaihtaa aika voimakkaasti väriään kukinnan aikana. Nuput ovat oranssit, mutta avautuneet kukat muuttuvat aika nopeasti roosanvärisiksi.



Linkit aiempiin merkintöihin: Oncidium syksyn väreissä ja Oncidium uudelleen, nyt vaaleanpunaisena.

* * *

Vaaleanpunainen Ornithorhynchum on myös kukassa. Siinä on useampia kukkavarsia, mutta muut tulivat sen verran myöhemmin kuin tämä kuvassa oleva, ettei niissä ole vielä edes kunnon nuppuja. Kestääpähän kukinta sitten pidempään, toisaalta.



Aiempi merkintä samasta kasvista löytyy seuraavasta paikasta: Ornithorhynchumeiden eka aalto.

* * *

Näiden kahden lisäksi toinen jouluorkideoistani, oncidium, tekee uutta kukkavartta. Se on aika erikoista, koska mulla ollessaan se ei aiemmin ole kukkinut muuten kuin jouluna. Tänä vuonna se on näköjään päättänyt muuttaa tapojaan.
Ks. aiempi merkintä jouluorkideoistani: Jouluorkideat.

My Big Blue

Sininen Vanda ilahdutti mua taas kukinnallaan alkavan kesän kunniaksi. Nyt kukinta on jo loppunut ja tänä aamuna leikkasin poikki ruskeaksi muuttuneen kukkavarren. Ohessa kuitenkin kuva tämänkeväisestä kukinnasta parhaimmillaan.



Lisää Vanda-kuvia ja -havaintoja löytyy aikaisemmista blogiteksteistäni:
Vandan aikeet (04-2009)
No nysse! (04-2009)
Hullu kasvi (06-2009)

Colmanara aloittelee kukintaa kahdesta kukkavarresta

Mulla oleva Colmanara on aloittanut kukinnan. Kyseessä on sama kasvi, jonka kukkavarren versoontumisesta kirjoitin viime keväänä (Odontoglossum yllätti). Tänä vuonna odotan vähintään yhtä runsasta kukintaa, sillä tällä kertaa kasvissa on kaksi kukkivaa versoa, mikä tarkoittaa (ainakin) kahta kukkavartta.

Tällä hetkellä toinen kukkavarsi kukkii jo täyttä päätä ja toinen on kehittämässä nuppuja. Auenneita kukkia on nyt 56 kappaletta. Toisessa kukkavarressa nuppuja on toistaiseksi näkyvissä 52 kpl, mutta todennäköisesti niitä ilmestyy vielä muutama lisää.

Alla kuva Colmanaran kukkivasta kukkavarresta. Tarkasti tihrustavat saattavat nähdä taustalla (oikealla) myös pienen pätkän toista kukkavartta.

Cattleyan kukinta lopuillaan

Tässä yksi pieni yksityiskohta harrastajien ihmeteltäväksi: Cattleyan kukkavarresta näkee, kun kukinta on lopuillaan. Tietysti myös myös kukan väri muuttuu kukinnan ollessa lopuillaan, mutta kukkavarresta eron näkee helposti, jos on esim. ostamassa uutta kasvia. Ne, joilla on itsellä kukkivia Cattleyoja, tunnistavat merkit varmasti heti.

Tuoreen kukan kukkavarsi on raikkaan vihreä ja sen keskellä näkyy hiukan vaaleamman vihreä raita, kuten alla olevassa kuvassa.



Kun Cattleyan kukinta on lopuillaan, kukkavarsi alkaa vähitellen muuttua punertavaksi ja ikään kuin revetä keskeltä, siitä kohdasta, joka aiemmin näkyi vaaleanvihreänä raitana. Kuvassa repeämän kohta näkyy nyt melkein tummanpunaisena ja repeämä tummana raitana. Pian repeämisen jälkeen kukka nuupahtaa ja putoaa. Alla kuva.



Alempi kuva on valittu sellaisesta vaiheesta, jossa kukinta on jo aivan lopussa, joten ym. merkit näkyvät selvästi. Ne tulevat kuitenkin näkyviin jo vähän ennen lopullista nuupahtamista, joten kannattaa tarkkailla, jos on esim. ostamassa uutta kasvia, joka parhaillaan kukkii. Olkoonkin, että Cattleyat eivät yleensä kuki mitenkään hirveän pitkään kerralla, kuten esim. phalit.

Maudiae kukkii (ekaa kertaa mulla)

Mulla oleva Paphiopedilum Maudiae on kukassa. Se on yksi niistä orkideoista, jonka olen ostanut Vantaan Backaksesta, silloin kun se vielä oli. Olin/olen ostokseeni tyytyväinen, koska tää mun yksilö on hyvä ja terve, eli siis ei-tautinen, kuten aika monet osto-orkideat yllättäen tuntuu olevan. Alla kuva.



Kun ostin tän maudiaen, se verso, josta tää nyt kukkii, oli vain parin millimetrin korkuinen. Alla kuva myös siitä. (Kuva ei nyt ole ihan paras mahdollinen, sorry about that...)



Ja merkinnän päätteeksi tällä kertaa loppuavautuminen:
Mulla on kerran aikaisemminkin ollut samanlainen maudiae-venuksenkenkä, mutta se oli vähän oudon näköinen jo silloin, kun ostin sen, ja enimmäkseen kitui koko sen ajan, jonka se mulla oli. Ennen kuolemistaan se teki yhden kukan, joka sekin oli epämuodostunut ja johon tuli mustia täpliä. Silloin otti aivoon. Sitä ostaessani olin harrastellut orkideoita vasta ihan vähän aikaa enkä osannut katsoa sitä niin, että olisin nähnyt varoitusmerkkejä taudista. Valitettavasti on sanottava, että mulla on ollut muitakin huonoja kokemuksia siitä paikasta, josta ostin sen maudiaen ja muutaman muunkin kasvin. Kaikki mulle tulleet kasvit olivat sairaita ja/tai ötökkäisiä. Tietysti kaikenlaiset kasvitaudit ovat tosi yleisiä eikä niistä varmaan ikinä pääse ihan kokonaan eroon, mutta näiden muutamien yksilöiden jälkeen en kyllä itse ole ko. paikasta muita kasveja ostellut... :/

Punainen odontoglossum kukassa

Mulla on useamman vuoden ollut yksi odontoglossum-hybridi, joka kukkii keväisin ja syksyisin oikein näyttävin, punaisin kukin. Yhden kukan halkaisija on n. 4 cm. Nyt se on jälleen kukassa.



Tällä kertaa kukkavarsia on vain yksi, koska kasvi on ollut viime aikoina vähän liian vähäisessä valossa. Valon määrä on selvästi vaikuttanut sen hyvinvointiin. Onneksi se silti sinnittelee ja jaksaa kukkiakin. Kokemukseni mukaan se kuitenkin kukkii selvästi enemmän silloin, kun saa paljon valoa.

Olen aikeissa siirtää tämän orkidean parempaan paikkaan heti, kun tilaa liikenee. Siirtämisen ongelmana on vain se, että kasvi alkaa olla varsin isokokoinen. Ruukun halkaisija on tällä hetkellä 25 cm ja kasvi alkaa jo siitäkin pullistella yli. Vielä sitä ei onneksi tarvitse vaihtaa, mutta jossakin vaiheessa kyllä. Voi olla, että yritän sitten jakaa sen, jos se vain suinkin onnistuu ilman tarpeetonta väkivaltaa. :o)

Kevät toi, kevät toi... uudet versot!

Kevään myötä orkideat ovat alkaneet kasvattaa uusia versoja. Niistä kannattaa pitää hyvää huolta, sillä näistä ne sitten myöhemmin kukkivat. Alla kuva punaisen ornithorhynchumini uusista versoista, joita nyt on tulossa kaksi (taaempana hiukan isompi verso ja keskellä pienempi).



On kiva, kun tämä kasvi tekee useita uusia versoja, sillä kukinnasta tulee myöhemmin tosi hieno. Tämä kasvi on minulla tavallisesti tehnyt kaksi kukkavartta jokaisesta bulbista, yhden kukkavarren bulbin kummallekin puolelle. Jos tämä pitää ensi syksynä paikkansa, kukkavarsia tulee neljä. Blogistani löytyy aikaisempi kuva tästä kasvista kukkivana, kohdasta Orkideahullu(t)us.

Hei hei, orkidea... :(

Heitin joitakin orkideoitani pois, mm. miltonian ja valkoisen ornithorhynchumin, johon tuli punkkeja ja jota en vain enää jaksanut ryhtyä elvyttämään. Vähän on paha mieli, vaikka tiedän, että ei sille aina vain voi mitään. Viimeisin lähtijä oli keltainen oncidium, josta tykkäsin tosi paljon, mutta joka on kitunut minulla ainakin viimeiset kaksi vuotta. Alla sen vanha ruukku.

Jätin ruukun viereen kuvaa varten jotakin alimmaisena ollutta materiaalia, kuten isoja murskepaloja ja ruukunpaloja. Käytän istutusten pohjalla mielelläni myös esim. kiviä ja vanhoja viinipullonkorkkeja, joita useimmiten vain leikkaan vähän pienemmiksi ennen istutusta. Tähän otokseen niitä ei nyt kuitenkaan sattunut.

Vaiheita paphiopedilumin kukinnassa

Olen nyt seuraillut vähän tarkemmin yhtä venuksenkengistäni. Se alkoi joulun alla tehdä kahta uutta nuppua ja on nyt ihan täydessä kukassa. Yksi kuva sen kehitysvaiheista on jo aiemmassa blogitekstissäni ikkunaremontista. Alla vähän lisääkin kuvia.

Nuput olivat näin suuret vähän ennen joulukuun puoltaväliä (10.12.2009).



Seuraava kehitysvaihe, eli juuri avautumassa olevat nuput on kuvattu tammikuun alussa (6.1.2010). Nuppujen täydellinen aukeaminen kesti viitisen päivää (molemmat kukkavarret). Ao. kuvassa näkyy kukkien lisäksi kasvusto. Tässä kasvissa ei siis ole täplikkäitä lehtiä, kuten joissakin venuksenkengissä.



Heitän mukaan myös lähikuvan avautumassa olevasta nupusta:



Ja nyt (13.2.2010) venuksenkenkä on edelleen täydessä kukassa. Otan tähän nyt vähän erikoisemman kuvakulman, kun tätä tulee aina kuvattua suoraan edestä. Itse tykkään tosi paljon myös siitä, että kukassa olevat hennot karvat erottuvat kuvasta (tarvittaessa klikkaa kuvaa suuremmaksi).



Tämä kyseinen venuksenkenkä on mun erityinen lemmikki, koska se tykkää olla mulla ja kukkii mielellään ja säännöllisesti. Parina viime vuonna se on tehnyt aina kaksi kukkaa samalla kertaa, sitä ennen vain yhden.

Jos joku alkoi tästä hehkutuksesta nyt masentua, niin voin kertoa, että mulla on myös kaksi sellaista venuksenkenkää, jotka kasvavat kyllä, mutta eivät kuki eivätkä ole mulla ollessaan koskaan kukkineetkaan. Niissä on kuitenkin jäljellä vanhojen, kuivuneiden kukkavarsien tynkiä, joten ovat ne joskus kukkineet, jossakin. En tarkalleen tiedä, missä vika piilee... Välillä näiden kasvien kanssa vain näyttää olevan näin. Nyt alkavana vuonna ajattelin vähän testailla näiden kukkimattomien yksilöiden kanssa (sijoittelu, lannoitus, kastelu jne.). Raportoin sitten, miten käy. :)

Orkideahullu(t)us

Taas on orkideoita tarjouksessa siellä ja täällä ja kovasti tekisi mieli mennä "ihan vain katsomaan"... Mutta niitä on jo nyt niin paljon, että on pakko hillitä itsensä!

Mikähän noissa kasveissa on, että mikään ei tunnu riittävän? Tää on vähän kuin jokin addiktio, aina pitäis vaan hankkia uusia, kun "tuokin on niin söpö ja nätti" ja "tuollaista/tuonväristä mulla ei vielä olekaan". Erityisesti jälkimmäinen on tosi vaarallinen perustelu, koska erilaisia orkidealajikkeita ja erikseen vielä värimuunnelmia on aivan loputon määrä.

Silloin kun tekee mieli mennä "vähän katselemaan", yritän keskittyä näihin omiini ja niiden hyviin puoliin. Yleensä ainakin joku on kukassa ja söpönä. Voin sitten edes leikkiä tekeväni harkittuja hankintoja, kun johonkin sorrun. Onko hillitön kuluttaminen edes asteen verran hyväksyttävämpää, jos kuluttaa kasveihin? Nehän yhteyttävät... :o

Alla kuva kukassa olevasta punaisesta ornithorhynchumistani.

Aaaarghh, ikkunaremontti!

Meillä oli ikkunaremontti. Ja se tietysti päästiin aloittamaan juuri silloin, kun Helsingissä oli oikein poikkeuksellisen kylmä (joulun alla) ja meidän asuntoon se tuli, kun ulkona oli 20 astetta pakkasta. :P

Nyt kun urakka on ohi, voin kommentoida sitä vähäsen orkideaharrastajan näkökulmasta. Remonttimiehet vaihtoivat ikkunat sujuvasti ja nopeasti, mutta koska mun kasvit piti kaikki siirtää pois ikkunoilta ja suojata kylmältä, homma kokonaisuudessaan oli aika mielenkiintoinen.

Olin varma, että kasvit saavat kylmää, joten ryhdyin kaikenlaisiin varotoimenpiteisiin. Lisätyötä tuli kasvien suojaamisesta, koska niitä on niin paljon ja koska useimmissa oli nuppuja, jotka ovat tosi arkoja kylmälle. Muuten nämä minulla olevat perusorkideat ja kestäviksi kehitetyt hybridit eivät lämpötilan laskusta kovasti loukkaantuneet, mutta ne nuput... Jos ne saavat kylmää, kasvi pudottaa ne.

Kun aikanaan muutin kasvejani tähän asuntoon, oli marraskuun loppu ja pakkasta oli n. viisi astetta. Useimmat kasvit pudottivat nuppuja jo silloin, vaikka olin pakannut ne oikein paksusti ja siirsin ne mahdollisimman nopeasti. Nyt pakkasta oli kolme kertaa niin paljon kuin silloin, joten vähän olin huolissani.

Lopulta päädyin siihen, että laitoin arimmat/nuppuisimmat kasvit kylppärin suihkukaappiin. Kylppärissä ei ole ikkunoita, joten sinne ei kukaan mennyt remontin aikana. Ne kasvit, jotka eivät mahtuneet sinne, pakkasin laatikoihin mahdollisimman kauas ikkunoista ja peitin harsolla sekä paperilla. Päällimmäiseksi laitoin vanhan lakanan ja työnsin laatikoiden sekaan digitaalisen lämpömittarin anturin, jonka avulla saatoin tarkkailla lämpötilaa. Alimmillaan se laski urakan aikana noin 7 asteeseen.

Jälkikäteen voin sanoa, että orkideat pärjäsivät yllättävän hyvin. Muutama phalaenopsis pudotti nuppuja, mutta noin 90 % selviytyi täydellisesti. Sen sijaan mulla ollut kahvipensas paleltui lähes kokonaan suojaamisesta huolimatta (häpeillen pitää kyllä myöntää, että en pakannut sitä lainkaan niin hyvin kuin orkideoja) ja traakkipuun ylimmät versot ruskettuivat, mutta näyttävät nyt olevan jo toipumassa. Kylppäri oli hyvä ratkaisu, sillä siellä olleille kasveille ei tapahtunut mitään. :)

Alla kuva remontin keskeltä selviytyneistä. Tämä kasvi oli suihkukaapissa. Nuput alkoivat avautua heti joulun jälkeen.